Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut

KAIVAUSKERTOMUS 1995


4. YHTEENVETO JA TULKINTA

T. Pietikäinen

Kesällä 1995 jatkettiin edellisenä vuonna aloitettua myöhäisrautakautisen (varhaiskeskiaikaisen) asuinpaikan tutkimuskaivausta. Työt aloitettiin poistamalla peltokerros noin 500 m²:n kokoiselta alueelta muinaisjäännöksen rajojen paljastamiseksi. Osa peltokerrosta poistettiin kaivinkoneella, osa lapioitiin ja seulottiin. Vanhimmat kerrokset rajautuivat pääasiassa ruutujen 92-110/497-515 alueelle. Kaivausalueen pohjoisreunasta löytyi selvästi historialliseen aikaan ajoittuvia rakenteita.

Peltokerroksen poiston jälkeen paljastui hyvin kirjava pinta. Kyntö oli selvästi mennyt syvemmälle alueen länsireunassa, jossa muinaisjäännöksen stratigrafia oli rikkoutunut viistosti. Lisäksi alueelta paljastui resenttejä ojia ja kuoppia.

Muinaisjäännöksen monimutkaisen rakenteen vuoksi kaivaustekniikkaan kiinnitettiin erityistä huomiota. Havaitut maakerrokset ja puujäänteet numeroitiin ja dokumentoitiin kukin omalle lomakkeelleen. Yksikön kuvailun lisäksi lomakkeeseen merkittiin tiedot sen stratigafisesta sijainnista. Löydöt otettiin talteen yksiköittäin.

Löytöjä luetteloitiin 1548 alanumeroa, yhteensä 33 882 kappaletta (n. 140 kg). Rautakautisista kerroksista tulleet löydöt ovat pääasiassa palanutta savea, savikiekkojen katkelmia ja keramiikkaa. Rautakauden loppuun ajoittuva verkkokuvioinen keramiikkaa on löydöistä parhaiten ajoitettavissa. Erikoinen metalliesine on peltokerroksesta löytynyt keskiaikainen piiskanpallo (kisten). Lisäksi löytyi kaksi miekan pontta sekä pieni hevosenkenkäsolki. Yleisesti ottaen metalliesineitä oli vähän ja ne olivat katkelmallisia. Historiallisesta rakenteesta löytyi lähinnä lasia, rautanauloja ja lasitettua punasavikeramiikkaa. Löydetyt rahat ajoittuvat 1600-luvun loppupuolelta 1800-luvun alkuun. Löydöistä tehty yhteenvetotaulukko on liitteenä (liite 3).

Vuonna 1995 avatut uudet alueet saatiin kaivettua samaan tasoon vuoden 1994 kaivausalueen kanssa. Kaivaus jäi vaiheeseen, jossa muinaisjäännöksen rajat näkyivät ja sekoittumattomia kerroksia ja rakenteita oli tullut esiin. Rakenteita ei juurikaan ehditty kaivaa, eikä niiden lopullinen tulkinta olekaan vielä mahdollista.

Kaivausalueen eteläreunassa merkittävimmät rakenteet olivat puutaso 207 ja puujäänne 259(535). Puujäänne 259(535) näytti muodostavan vuonna 1994 löytyneen rakennuksen eteläseinän. Useammasta laudasta tai lankusta muodostunut osittain hiiltynyt puutaso 207 ei näyttänyt kuuluvan em. rakennukseen. Se lieneekin jäänne kaivausalueen länsireunassa olleesta toisesta rakennuksesta. Epäselväksi jäi, kuuluivatko voimakkaan nokikerroksen alta löytyneet puujäänteet (420) samaan puutasoon.

Kaivausalueen länsireunassa havaittiin joitakin rakenteita ja värjäymiä. Jonkinlainen raja näytti muodostuvan linjalle y = 500, jonka itäpuolella kerroksia oli enemmän. Linjan länsipuolella kerrokset vaikuttivat ohuilta ja ne hävisivät kokonaan linjaan y = 498 mennessä. Erityisen selviä puujäänteitä tai rakenteita alueelta ei juuri löytynyt. Maayksiköt muodostivat kuitenkin kiinnostavia suuntia ja linjoja.

Kaivausalueen itäreunassa tulkintaa vaikeutti se, että alueen stratigrafia oli rikkoutunut vuonna 1994 pohjaan kaivettujen ruutujen vuoksi. Ruuduista 100/514-515 löytyi puujäänne 64, johon ei näyttänyt liittyvän muita puujäänteitä. Sen sijaan vaalean saven ja tumman maan raja muodosti puulinjan kanssa 90 asteen kulman. Savi vaikutti saveukselta (savilattialta). Savitiivistettä löytyi itäreunasta huomattavan paljon.

Kaivausalueen koillisnurkkaa pidettiin aluksi historiallisen ajan rakenteisiin liittyvänä alueena. Peltokerroksen alta tulleen vaalean saven alta paljastui kuitenkin tumma, sekoittumaton kulttuurikerros. Alueelta löytyi myös puujäänteitä, jotka vaikuttivat rakennukseen liittyviltä. Puujäänteet 160 ja 460 muodostivat keskenään salvosmaisen rakenteen.

Vuonna 1995 kaivetut kerrokset olivat osin peltokerroksen sekaisia ja rakenteet kynnössä pahasti rikkoutuneita. Useita puujäänteitä löytyi kuitenkin sekoittumattomista kerroksista eri puolilta kaivausaluetta. Jos puujäänteet tulkitaan rakenteisiin liittyviksi, näyttäisisiltä, että alueella on jäänteitä ainakin neljästä rakennuksesta. Vuoden 1995 kaivaushavaintojen perusteella eri rakennusten käyttötarkoituksesta ei voida sanoa mitään. Puujäänteistä saadut radiohiiliajoitukset tukevat esineistön antamaa ajoitusta rautakauden loppuun, keskiajan alkuun. Ajoitusten tarkkuus ei kuitenkaan riitä päätelmiin rakenteiden (rakennusten) samanaikaisuudesta. Stratigrafiahavaintoihin pohjautuvan asuinpaikan relatiivisen kronologian luominen tuleekin olemaan jatkotutkimuksen keskeisimpiä työvaiheita.

 

5. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

 

Harris, E. C. 1979: Principles of Archaeological Stratigraphy. London.

Harris, E. C. - Brown, M. R. - Brown, G. J. (toim.) 1993: Practices of Archaeological Stratigraphy. London

Pietikäinen, Taina 1995: Raision Ihalan Mullin eduspelto - rautakautisen asuinpaikan sekä historiallisen ajan kivirakenteen kaivaus 1994. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen topografinen arkisto.

 

Suomalaisen ja vertailevan arkeologian praktikumin esityöraportit 1995. Turun yliopisto:

 

Takaisin sisällysluetteloon.
Luetteloon 6.1, Karttaluettelo.


Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut