Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut

 VIIKINKIAIKAISTEN SAVIASTIOIDEN POLTTAMINEN


valokuva 296 kB

Valmiit astiat.

Esinetyyppi: Saviastiarekonstruktioita polttokokeessa.

Käyttötarkoitus: Saviastioiden poltto katetussa polttouunissa.

Sijainti: Krookila.

Aikakausi: Nykyaika.

Ajoitus: 1997 jKr.

Kuvaaja: Jari Näränen.

Katetussa poltossa olennaisinta on se, että hapen virtaaminen polttoon on rajoitettu mahdollisimman vähäiseksi. Sen seurauksena savessa luontaisena oleva rautaoksidi ei pääse hapettumaan punertavaksi vaan jää harmaaksi.

Poltossa vapautuvat nokihiukkaset tunkeutuvat polton aikana pinnan saviastian pinnan pieniin huokosiin. Kiinnittymistä ja tunkeutumista edesauttaa pintaan sivelty eläinrasva. Näin saatu musta väri kestää myös pesua. Jo astian kuivumisvaiheessa kiillotettu pinta lisää mustan värin loistoa entisestään.

Pinnan kiillotus on kuitenkin riskitekijä poltossa: Tiivis ja kova pintarakenne johtaa lämpöä hyvin, mistä syystä äkilliset lämmönvaihtelut ja niiden aiheuttama lämpölaajeneminen ja -kutistuminen vaikuttavat siihen nopeasti ja voimakkaasti. Huokoisempi sisäosa ei käyttäydy samalla tavalla, joten pinnan ja sisäosan väliin syntyy jännitettä.

Lämmönvaihtelu on suurinta avotulipoltossa, missä palamiskaasujen purkaukset pääsevät vaikuttamaan polttoon ennalta arvaamattomalla tavalla. Avotulipoltto onkin turvallisin suurihuokoisisille, rakenteeltaan tasalaatuisille astioille, joissa huokoset itse asiassa estävät lämmön välittymistä. Kun lämpö etenee hitaasti, nopeat lämmönvaihtelut eivät ehdi vaikuttaa haitallisesti vaan puskuroituvat rakenteeseen.

Katetussa uunissa pyritään hallitumpaan lämmön nousuun ja laskuun. Siinä ympäristössä myös kiillotetulla astialla on paremmat mahdollisuudet säilyä ehjänä.

< Edellinen    10/10              


Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut