Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut

STUDIOVALOKUVAT


KARHUNHAMMASRIIPUKSIA (TYA 283: 16)

valokuva 428 kB






KARHUNHAMMASRIIPUKSIA (TYA 283: 16)
 
 

Löytötyyppi: Kaksi karhunhampaita jäljittelevää pronssiriipusta.

Käyttötarkoitus: Amuletti tai koru.

Löytöpaikka: Raisio, Ihala, Siiri 1:n polttokenttäkalmisto.

Aikakausi: Viikinkiaika.

Ajoitus: 800-1025 jKr.

Koko: 49 mm × 14 mm × 12 mm.

Kuvaaja: Arto Korhonen.
 
 

Viikinkiajan naiset käyttivät riipuskoruina niin aitoja karhunhampaita kuin pronssisia jäljitelmiäkin. Karhunhammasriipuksia tunnetaan myös Baltiasta. Niillä uskottiin varmasti olevan maagista voimaa.

Karhukultilla oli keskeinen asema monien pohjoisten kansojen uskonnossa. Myös suomalaiseen muinaisuskontoon kuului kiinteästi karhunpeijaisiksi kutsuttu moniosainen rituaalinäytelmä. Karhunpeijaisista on säilynyt kirjallisia kuvauksia Keski- ja Itä-Suomesta 1600-luvulta saakka. Talvipesäänsä kaadettu karhu kannettiin juhlallisesti tupaan, jossa sen liha valmistettiin ja syötiin. Toimitukseen liittyi runonlaulantaa ja erilaisia rituaaleja. Surmatun pedon henkeä lepyteltiin. Lopulta karhun pääkallo kannettiin takaisin metsään, jossa se ripustettiin männyn oksille. Sieltä karhun henki näki, mihin suuntaan sen piti lähteä vaeltamaan. Joskus karhunpeijaisissa oli myös hääjuhlan piirteitä: joku tyttö etsitti pedon morsianta. Taustalla oli ehkä uskomus, että karhu oli ihmisten kantaisä, joka häärituaalin kautta jälleensyntyi.
 
 

Lähteet:

Esineen arkistonumero: TYA 454: 97.

Muut kuvat: TYA s.n. (karhunhammasriipukset, luuta).

Ks. myös

Löytötiedot:

Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut